Lastensuojelussa raha on hyvä renki, mutta huono isäntä

‘’Lastensuojelu. Miten niin kaunis sana voi sisältää niin paljon paskaa?’’

Näin mietti eräs 16-vuotias lastensuojelun pitkäaikainen asiakas. Kun Elina keskusteli tämän nuoren kanssa hänen kokemuksistaan lastensuojelusta, päällimmäiseksi jäi mieleen nuoren kokema epäoikeudenmukaisuuden tunne. Hän koki ettei nuorten ja lasten mielipidettä kysytä, kun sijoituspaikka jälleen kerran muuttuu. Nuoren tarina toi mieleen huutolaisuuden, joka oli Suomessa ja Ruotsissa 1800-luvun alusta 1900-luvun alkuvuosikymmenille saakka voimassa ollut järjestelmä, jossa kunta luovutti huutokauppaa muistuttavassa tilaisuudessa elatusta vailla olleen lapsen tämän ylläpidosta vähiten rahaa vaatineelle perheelle tai henkilölle. Länsi-Uusimaan kuntien tilanne ei rahallisesti poikkea tästä tilanteesta, valitettavasti.

Kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia on Suomessa ennätysmäärä, noin 16 500. Kuntien resurssit eivät riitä vastaamaan kasvaneisiin huostaanottojen määriin ja vielä vähemmän ennaltaehkäiseviin palveluihin. Markkina hinnoittelee lastensuojelun ostopalvelut ylihintaan, kun kuntien omaa tuotantoa ei ole ja kuntahan maksaa. Pelkästään Espoossa lasten sijaishuoltoon käytetään vuosittain 45 miljoonaa euroa, joista suurin osa on yksityisiltä toimijoilta ostettavia palveluja. Lastensuojelua kuormittaa myös mielenterveyspalvelujen heikko tilanne. Kun lapset ja nuoret eivät saa hoitoa ajoissa, huostaanotto voi olla tapa selvitä siihen asti, että psykiatrian jonot nytkähtävät liikkeelle. Psykiatrista osastohoitoa järjestetään lapsille ja nuorille nyt historiallisen vähän.

Näin ei saisi olla, eivätkä jo ennestään kovia kokeneet lapset ja nuoret saa olla pelinappuloina sijaishuollossa ja mielenterveyspalveluissa. Uskomme, että jos löytyy tarpeeksi tahtoa, niin Suomessa on rahaa järjestää asiat niin, että toiminta on lapsen edun mukaista. Ainakin olisi syytä pohtia olisiko hyvinvointialueen tarpeen järjestää lastensuojelu omana palveluna, eikä ostaa sitä yksityisiltä palveluntuottajilta.

Tekstin alussa esiintynyt nuori toi keskustelussa esiin myös lastensuojelun työntekijät. Joidenkin nuorten kohdalla sijoituspaikat saattavat muuttua useastikin, jos nuori on pitkään ollut laitoshuollossa. Tuntuu järjettömälle, että lapsi tai nuori joutuu elämänsä aikana useampaan kertaan sopeutumaan uuteen laitokseen ja ympäristöön. Myös perheitä ja lapsia tukevat sosiaalityöntekijät ja -ohjaajat vaihtuvat tiuhaan tahtiin. Ajamalla alas oman kunnan palvelut ja korvaamalla ne ostopalveluilla on saatu aikaan himmeli, jossa kunnan sosiaalityöntekijät joutuvat kilpailuttamaan ja ostamaan itselleen uusia työkavereita harva se viikko. Kaikki tämä aika on pois varsinaisesta asiakastyöstä.

Nuoren kertoman mukaan osa työntekijöistä on mukavia ja reiluja nuoria kohtaan. On myös työntekjöitä joista ei pidetä. Nuoreen mukaan syy siihen ettei työntekijästä pidetä, on tämän halu käyttää liikaa ja tarpeettomasti valtaa nuoriin. Voisiko olla niin, että alan arvostuksen paraneminen, palkkojen korotus ja moniammatillisen osaamisen kehittäminen voisi tuoda osaltaan apua lastensuojelun ongelmiin ja työntekijöiden motivaatioon toimia lasten parhaaksi. Työntekijöiden työhyvinvoinnissa on kehitettävää, sillä nykyisellään työ on liian kuormittavaa. Aluevaltuustossa haluamme kehittää palveluja sekä asiakkaan, että työntekijän parhaaksi.

Elina Malmberg ja Katja Ylisiurua

Aluevaaliehdokkaat

Vasemmistoliitto