Suunta koti sotea

Syyskuussa Kirkkonummella käännettiin katseet kohti soteuudistusta ja Apottia. 27.9. valtuustossa saimme todeta, että talous näyttää jälleen kerran negatiivisia lukuja eikä vähiten siksi, että Apotista pitää maksaa (lisätä kirjanpitoon kuluiksi) vaikka sitä ei käyttöön otetakkaan ennen hyvinvointialueiden toiminnan aloittamista. Omasta mielestäni kansanterveydestämme vastuussa olevan IT-ohjelmiston hankkiminen eri mantereelta kaupalliselta toimijalta on lähtökohtaisesti huono idea, mutta turha itkeä, kun lasi on jo kaatunut.

Soten lopullinen vaikutus kuntatalouteen on vielä määrittämättä, koska monimutkainen rahoitusmalli elää vielä. Sitä kuitenkin käytetään keppihevosena sille, ettei kunnan palveluista pidetä riittävää huolta.

Hyvin paljon keskusteltiin siitä, mistä ollaan valmiita leikkaamaan ja säästämään, mutta rakenneuudistuksista saatiin vähemmän keskustelua aikaiseksi. Mitä siirtymäaikana kunnasta soteen tapahtuu? Meidän pitää luottaa siihen, että tänään tehtävät investoinnit kuntalaisten terveyteen tuovat säästöjä tulevaisuudessa, vaikka sote ei olekaan enää Kirkkonummen vaan hyvinvointialueen käsissä. Me veronmaksajat (Ah, mikä ilmaisu. Omassa merkityksessäni tämä kattaa myös välillisten verojen maksajat.) ne sotepalvelutkin katamme, joten aivan pelkkä kunnan euromäärinen hyvinvointi ei voi olla päätöksentekoa johtava ideologinen tuulitunneli.

Olen tämän budjetti- ja sotekeskustelun keskellä huolissani erityisesti lapsista ja nuorista. Iso osa kuntamme päättäjistä on antanut ymmärtää, että senttiäkään ei laiteta lisää sotemenoihin ennen kuin rahoitusvastuu siirtyy pois kunnilta. Huostaanotettujen lasten määrä on jo heinäkuussa ollut 125% koko vuoden talousarvion pohjana olleesta tavoittesta ja lastenpsykiatrian lähetteiden määrä tulee myös rikkomaan ennätyksiä, jos tahti pysyy samana kuin viime vuonna. Lasten ja nuorten mielenterveyteen tulee sijoittaa, olipa tulossa millainen alueuudistus tahansa.

Terveisin,

Katja Ylisiurua (vas.)