ADHD voi olla ongelma tai supervoima
ADHD on yleinen toimintakykyä heikentävä neuropsykiatrinen häiriö, jonka yleisimpiä oireita ovat tarkkaamattomuus, ylivilkkaus ja impulsiivisuus.
Keskustelu tarkkaavaisuuden häiriöstä keskittyy yleensä koulumaailmaan, jossa oireet tulevat helposti esiin. ADHD on kuitenkin erityisesti tyttöjen ja naisten keskuudessa alidiagnosoitu poikkeama aivojen toiminnassa, millä voi olla merkittäviä vaikutuksia lasten ja nuorten tulevaisuuteen.
Arkkityyppi kouluikäisestä ADHD-oireisesta lapsesta on poika, joka ei pysy oppitunneilla pulpetissaan tai ei jaksa seurata oppitunnin kulkua, kun jokin muu asia kiinnittää hänen huomionsa. Koulumaailmassa ADHD voi näkyä myös muilla tavoilla. Oppilas voi kärsiä unettomuudesta tai unirytmin kääntäminen kouluaamujen herätyksiin viikonlopun pitkään valvottujen iltojen jälkeen voi olla hankalaa. Oireilu voi olla myös huomaamatonta: oppilas voi upota omiin ajatuksiinsa tai tehdä vääriä tehtäviä, mutta täysin keskittyneesti.
Koska ADHD-kriteeristö on luotu poikien oireiden pohjalta, on epäilty, että iso osa ADHD-tytöistä jää diagnosoimatta. Oireet vaihtelevat sukupuolen mukaan. Poikien ADHD diagnosoidaankin noin kolme kertaa useammin kuin tyttöjen.
ADHD on yhteydessä esimerkiksi lasten ja nuorten runsaampaan masennusoireiluun, päihdeongelmiin ja se lisää 5-10 kertaisesti riskiä päätyä rikollisen toiminnan vuoksi vankilaan. Koulu on se paikka, joissa jokaisella lapsella ja nuorella on mahdollisuus saada apua ADHD-oireiluun. Kouluissa tulee olla riittävästi koulutettua henkilökuntaa, jotta oireilu voidaan huomata ajoissa. Opettajilla, kouluavustajilla ja -psykologeilla tulee olla riittävästi aikaa kohdata jokainen lapsi ja nuori sekä pohtia, miten oireilun kanssa arki voi sujua. Varhaisen vaiheen tukitoimilla voidaan ehkäistä monia ongelmia jo ennen niiden syntymistä.
On sanottu, että ihminen ei olisi koskaan laskeutunut puusta ja alkanut kävelemään kahdella jalalla, jos ei joku ADHD-tyypin ihmisapina olisi keksinyt kokeilla, miltä se tuntuu. ADHD-oireilun sijaan voidaan puhua positiivisista ominaisuuksista, joita neuropsykiatrinen poikkeavuus voi osalle lapsista ja nuorista tuoda mukanaan: luovuus, kekseliäisyys, heittäytyminen ja liikkumisen riemu. Koulu on tukitoimien ohella myös se paikka, joissa näitä ominaisuuksia pitäisi voida vaalia ja kehittää.