Lukiolaisten ja ammattikoululaisten uupumus

Ruuhkavuosiaan elävän kalenterin täyttävät lapset, harrastukset, opinnot, työ ja luottamustehtävät. Töissä voi olla kovat suorituspaineet. Aina oma jaksaminen kaikkeen tähän ei riitä.

 Burn-out ei ole vain meidän aikuisten ongelma. Sain eilen sähköpostia hammaslääkäriksi haluavalta lukiolaisnuorelta:

‘’Asiat kasaantuvat niskaan heti uuden jakson alussa --  Koulupäivien jälkeen väsyttää paljon, että nukun liian pitkät päiväunet ja läksyt yms. teen sitten yöllä. Stressitasot ovat jatkuvasti koholla.’’

Ajatelkaa, alaikäinen, nuori ihminen puhuu jo tällaista.

Olen ihan hemmetin huolissani nuorten jaksamisesta ja heidän tulevaisuudennäkymistään opiskelijavalintojen ja suorituspaineiden takia. Esimerkiksi lukiostahan olisi yleensä tarkoitus jatkaa korkeakouluopintoihin aika lailla heti.

Tänä vuonna otettiin laajasti käyttöön sellainen korkeakoulujen oppilasvalinta, jossa selkeästi joko todistus tai pääsykoe ratkaisee. Nyt vertailu on helpompaa kuin koskaan aiemmin – hakija voi jo suoraan todeta, että ilman erinomaisia arvosanoja ei Helsingissä, Turussa tai Tampereella ole mitään asiaa vaikkapa lääketieteelliseen. Aiemmin mainitsemallani hammaslääketieteelliseen hakijalla on siis edessään melkoinen työsarka, jos hän aikoo päästä yo-todistuksella sisään yliopistoon. Onneksi lukiolainen voi aina korottaa ylioppilastodistustaan jälkikäteen ja lisää resurssia ohjaukseen on tulossa uuden lukiolain myötä ensi vuonna, jos pääsykokeeseen pänttääminen ei maistu. Se on nimittäin iso homma.

Mutta entäpä ne ammattikoululaiset? Puolet nuorista menee amikseen hakemaan itselleen ammattia niin kuin tuleva opetusministerimme Jussi Saramo on tehnyt. 190 miljoonan euron leikkauksien, pitkälle ennen koronaa alkaneiden omatoimiopiskelujen ja haamukurssien jälkeen ammattikoulun opinnoilla ei yliopistoihin hakiessa tee mitään. Ammattikorkeakoulun valintakokeisiinkaan ne eivät valmista.

Turun yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan joka kolmas ammattiin valmistuvista ei uskonut työllistyvänsä alalleen lainkaan. Samalla nuorten ahdistuneisuus ja masennusoireet ovat yleistyneet. Miksi mennä ammattikouluun, jos sieltä ei saa ammattitaitoa ja työtä?

Nyt on aika tehdä pikaisia peliliikkeitä sijoittamalla koulutukseen, panostamalla ammatilliseen opetukseen ja kertomalla nuorille, että on ihan ookoo olla keskiverto. Koulutuksen tasa-arvon on toteuduttava. Vaihtoehtona on uusi uupuneiden sukupolvi, joka maksaa meille tulevaisuuden.